Ehkä se olisi tormistautumisen paikka. Nyt viimeistään. Edellisestä kirjoituksesta näyttää olevan aikaa. Joululoma on siis venähtänyt kohtuuttoman pitkäksi.

Marras-joulukuu tarjosi todellista kiirettä opiskelurintamalla. Tein yhtäaikaa kokopäiväisesti kolmivuorotyötä hoitoalalla ja opiskelin kokopäiväisesti. Tein kandityötä kuumeisella tahdilla ja tenttejä päälle.  Ajoin luennoille kaksi tuntia/suunta ja parhaimmillaan menin yöksi töihin. Kahteen kuukauteen ei ollut YHTÄÄN vapaa päivää. Tahti oli hullu! Takki olikin aika tyhjä, kun joulu koitti. Joulujen välissä vielä kasasin kuusi esseetä ja syksyn saldo oli  tehty.

Tammikuu toi uudet tuulet elämääni :) Tein alanvaihdon hoitoalalta cateringalalle. Aloitin yrittäjänä. Nyt alkaa elämä tasoittumaan ja työn puolesta mielikin rauhoittunut, jotta ehtii ajatella muutakin. Olen ollut varsin tyytyväinen ratkaisuihini.

Painonpudotus on edelleen ollut joululomalla. Olen vahtinut sen verran, ettei hirveää nousua pääse tapahtumaan, muuten olen kyllä syönyt mitä sattuu ja mässäillyt suorastaan! Jouluna paino nousi pari kiloa, jotka olen nyt tiputtanut pois. Eli paino on aamulla ollut yleensä 80,4 kg, kohtuullinen. Ruokailut ovat nyt tosi epäsäännölliset. En malta pysähtyä syömään työpäivän aikana ja eka suupala tulee otettua joskus klo 14-15. Päivän jaksan kyllä hyvin näinkin, mutta se tuo hirveän syönti/makean himon illaksi ja sitä on vaikea kestää...

Nutriletit on kuvioissa edelleen, vähemmän vaan. Aamulla yleensä juon vanhasta tottumuksesta juoman. Nyt myös tilasin Oriflamelta Wellness tuotteita. Ajattelin kokeilla olisiko ne paremman makuisia. Ja huomasin myös Nutriletille tulleen uusia makuja, joita olen suunnitellut maistavani. Ensin pitäisi vaan päästä taas herkuista irti ja ottaa itseään niskasta kiinni!

Kuntosalihuone on valmis! Siellä on nyt kuntopyörä ja crosstrainer tuli viime viikolla. Maaliskuussa tulee monitoimikuntokeskus. Sen jälkeen en pääse enää livahtamaan kuntoilusta eroon... Ei vaan voi löytyä verukkeita, miksi ei ehtisi ja pystyisi...

JES!!! Vihdoin se paino laski uudelle kymmenelle. Tätään, äsken, hetkisitte mittasin uuden lukeman 79,6kg! Olen niin haltioissani!

Tässä on edelliset kaksi-kolme viikkoa mennyt pudotellessa tuota maagista kiloa ja tuntui, ettei mitenkään irtoa. Nyt se sitten lähti ja olo on loistava! En nyt pysty mitenkään lopettamaan tätä hehkutusta :) Nyt on sitten kaiken kaikkiaan 7,8 kg pudotettu eli melkein kahdeksan :) Aikaa on mennyt melko tarkalleen nyt sitten kolme kuukautta. Ei paha ollenkaan.

Tässä meinasi jo matkalla iskeä marssiväsymys ja ote alkoi irtoilla pikkusen. Jonkin aikaa söin lähes täysin normiruokaa, enkä korvannut mitään. Paino ei noussut, ehkä kilon verran, mutta ei periaatteessa juurikaan. Nyt on tämä kuukausi tarjonnut sen tasoista kiirettä, ettei oikein ehdi miettiä näitä ruoka juttuja, vaan syö sen mitä kiinni ottaa.

Yllättäen meinasi viime viikolla iskeä kamala karkin himo ja meinasin sortua. Tosin viime viikonloppuna söin töissä pari hedelmäkarkkia. Ne olikin ensimmäiset koko projektin alkamisen jälkeen. Ja nyt voin hyvällä omalla tunnolla ajatella, että ensimmäinen etappi tuli suoritettua, joten ne karkit ei kaada mitään.. Tämä ensimmäisen etapin saavuttaminenhan muutenkin tietää minulle sitä irtokarkkipussia. Sitä en tiedä, että koska tämän ylellisyyden aion toteuttaa, mutta todennäköisesti suunnittelen jonkin ihanan elokuvaillan kullan kainalossa ja sitä rataa :)

Kuntosali on kalusteita vaille valmis. Sinne on jo vähän hankittu kahvakuulaa, jumppamattoa yms. pientä. Sitä crosstraineria minä sinne odottelen joulukuun alussa saapuvaksi. Sitten pääsen paremmin kiinni tuohon kunnon kohennukseen, mikä on kieltämättä nyt jäänyt taka-alalle. Mutta positiivisesti ajateltuna, kun lisään liikuntaa, ehkä painokin lähtee nopeampaan laskuun sen myötä :)

Tämän tavoitteen saavuttamisen kunniaksi taidan kipaista joku päivä kenkäkaupoille :) ja nyt, ei kun suunnittelemaan seuraavaa etappia, olisiko 5kg?! Ja tietysti se palkinto.... kasvohoito, kunnon kampaaja reissu, jalkahoito, hieronta... palataan tähän myöhemmin.

Taas tultiin vähän alaspäin! - 0,4 kg viikolle, riittää tällä erää.

Huolimatta järkyttävän kovasta väsymyksestä, kaamosmasennuksesta ja kiihtyvästä kiireestä, olo tuntuu kohtuu hyvältä ja keveältä :) Pikkuhiljaa kommentteja keventyneestä kuoresta tulee ja se tuntuu kivalle. Toisaalta minulla kilot kertyvät tasaisesti sinne tänne eli ihmiset ovat yllättyneet jopa siitä kuinka paljon painan. Ja taas vastaavasti tämä muutaman kilon pudotus ei juurikaan näy vielä, eikä tule näkymäään vielä pitkään aikaan... mutta ei se minua haittaa! Minä menen hissukseen omalla tahdilla ja tärkein, että itsestä tuntuu hyvälle.

Olen päässyt jo vetämään ensimmäisen erän pieneksi jääneitä vaatteita ylleni. Se on ollut selkein merkki itselle siitä, että kiloja on kadonnut. Olen myös penkonut kaapistani muutamia "motivaatio vaatteita" tulevaisuutta ajatellen, jotta jaksaa mennä kohti tavoitetta!

Tässä viikon aikana tuntemukset ovat risteilleet laidasta laitaan. Välillä on sellainen olo, että ei huvittaisi jatkaa ja haluaisi siirtyä täysin normaaliin ruokaan, mutta onneksi ei ole ollut aikaa ruveta suunnittelemaan uutta ruokavaliota ja olen sitten jatkanut samalla vanhalla. Myös aika ajoin nuo kaksi karkkilaatikkoa kaapissa ovat huudelleet olemassa oloaan... mutta en ole tarttunut niihin! Minullahan on kilon verran nyt matkaa vielä siihen luvattuun irtokarkkipussiin. Ja se yksi kilo on tuonut ajatuksen, että "mitä nyt yhdestä kilosta"  ja "nyt ollaan jo niin lähellä ekaa tavoitetta, että ihan hyvin voin ottaa ja laittaa karkin suuhuni"... Ei minulla mitään varsinaista karkinhimoa ole, mutta kiva olis tietää mille se maistuu ;) Nyt sitten sinnittelen vielä. Haluan päästä turvallisesti alle 80 kg:n ennen kuin tartun karkkipussiin.

Kuntoilupuoli on edelleen aikas rempallaan. Tekemistä on jo nyt ihan tarpeeksi eli olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta siitä. Kotikuntosali on jo kalustamista vaille valmis :) ja uskoisin sen valmistuvan joulukuussa sitten viimeistään! Saadaan miehen kanssa edes yksi yhteinen harrastus ja jotain mieleistä hänellekin tänne kotiin.

Muutoksen tuulet puhaltavat myös työrintamalla. Eli päätin lähteä entisestä työpaikastani vähän aikaisemmin ja aloitan heti ensi maanantaina "uudessa" työssä. Paluu siis kolmivuorotyöhön koittaa 1,5 vuoden jälkeen. Siihen nähden olo on helpottunut. Nyt on jatkossa yksi kiinteä työpaikka, eikä tarvitse työn perässä ajaa ympäri maakuntaa keikkailemassa. (selvennykseksi: teen hoitotyötä ja olen ollut 60 %:sti päivätyössä ja loput keikkalaisena eri osastoilla) Se on selkeä parannus! Tuleva työpaikka on ennestään tuttu ja työporukka ihana :) Siitä nyt sitten lähdetään...

- 6 kg Tänään!!!

Aamulla kävin perinteisesti vaa'alla, enkä ensin edes tajunnut mitä se näytti, 81,4 kg. Aloitin aamutouhut ja sitten vasta tajusin, että perskeles alaspäin on taas päästy ja - 6 kg kasassa, mieletöntä!

Siitä on aikaa, kun viimeksi olen tämän verran painanut. Ei nyt järettömän paljon, mutta n. kaksi vuotta kuitenkin. Tämän silti edelleen niissä painoluokissa, ettei pudotus vieläkään oikein tunnu... Siitä on "liian lyhyt" aika, kun on tämän verran ollut painoa eli on hyvin vielä muistissa, että tämänkin verran voisi painaa, enkä ollut itseeni tyytyväinen silloinkaan. Luulen, että 77-78 kg:n jälkeen alkaa vasta kunnolla tuntua. Edellisellä kerralla viisi vuotta sitten pudotin painoni siihen 77 kg. Tämän viiden vuoden aikana kuitenkin kaikki tuli takaisin vähitellen, kun en itsestäni huolta pitänyt. Viime kesän aikana kypsyi lopullinen päätös, että alan pitää parempaa huolta itsestäni, liikkua, syödä hyvin, säännöstellä työntekoa, enkä anna potkia itseäni päähän. Näillä mennään ja katsotaan kuinka pitkälle päästään.

Nyt pudotusvauhti on se n. -0,5kg viikossa eli terveysihmisten näkökulmasta katsottuna sopiva vauhti. Itsestä tietysti tuntuu, että voisi sitä nopeamminkin... Pudotus olis varmasti nopeempaa jos harrastaisin liikuntaa ja noudattaisin tiukemmin dieettiä. Nythän tämä on pitkälti puolivauhdilla saavutettu tulos ilman liikuntalisää. Toiveikas olen sen suhteen, että ruokailutottumukset ovat muuttuneet ja annoskoot pienentyneet järkevämmälle tasolle. Tosin huomasin tänäänkin, että anoppilassa syödessä taas tuli otettua riisiä lautaselle kukkupäinen annos, ennen kuin tajusin mitä olinkaan tekemässä... Enpä ilennyt takaisinkaan laittaa eli piti popsia nassuuni. Lautasella oli n. 2 dl, josta puoletkin olisi kyllä riittänyt... Sitä sattuu, eikä se taida ojaan vielä. Tuota riisiä, pastaa ja perunaa kun tulee muutenkin syötyä nykyisin todellä vähän. Mitään uusia mullistuksia en ole nyt ruokavaliooni tehnyt, huomannut vain, että varaan itselleni liikaa syötävää yhdellä kertaa, enkä meinaa jaksaa syödä. Kai siihenkin vielä oppii jossain vaiheessa...

Taas on aika vierähtänyt edellisesti kirjoituksesta. Olen pahoillani :( Mutta.... se ainainen kiire...

Laihdutuksen suhteen edellinen viikko on ollut puuduttava ja nuuduttava. Ruokailut on olleet vähän sitä sun tätä, eikä dieetti ole niin pitänyt... Aamupirtelö pitää pintansa edelleen, kaikessa helppoudessaan! Lounaalla patukkaa, pirteöä, keittoa eli sielläkin mennään ihan hyvin. Mutta iltaa kohti syömiset heittelee härän pyllyä. Olen "ruokalistalle" ottanut riisipiirakat ja ne on jotenkin "tullut jäädäkseen". Tosin ei ne dieettiä ole kuitenkaan kaatanu mihinkään. Tahtoo olla vähän tiukassa saada edes tuo 1000kcal kasaan. Torstaikin oli sellainen päivä töissä, etten ehtinyt laittaa suuhuni mitään eli aamun 100kcal pirtelöllä mentiin iltaan, kunnes olin kotona. Se positiivinen puoli tässä on, että elimistö sietää tällaista aika hyvin, eikä olotilasta tule hutera, kuten joskus ennen on tullut :)

Liikunnan suhteen en ole viisastunut yhtään. Käytännössä minulta puuttuu kokonaan aika liikkua. Joku saattaa nyt taas sanoa, että kyllä sitä aikaa löytyy jos haluaa... Minä todellakin antaisin aika paljon jos saisin nykyiset työkuviot vaihdettua toisiin! No toivottavasti työpaikan vaihtohanke tuottaa tässä syksyn mittaan toivottua tulosta :) Toisaalta, onhan se paino pudonnut ilman hirmuista hikiliikuntaakin, mutta vauhti olisi voinut olla varmasti kovempi jos liikkuisi säännöllisesti.

Kuntosali valmistuu meille kotiin kovaa vauhtia, ihanaa! Tänään käytiin ostamassa maalit ja viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada seiniin uusi väri ja laminaatti lattiaan. Sitten vain tilata kamppeet ja aloittaa kuntoilu, jes!

Ai niin. Sain viikolla syötyä viimeisen pussin sitä ällö peruna-purjo keittoa! Tunne oli loistava, kun sain tyhjän paketin linkasta roskiin. Ei enää koskaan sitä lajia! Marjapirtelössä on myös vähän ällöttäviä vivahteita, mutta yritän nieleksiä sen kummemmin maistelematta niin hyvin menee. Kokeilin myös uutta Nutrilett tomaattikeittoa, eikä se nyt hullumpaa ollut. Vähän maustaisi lisää, niin varmasta uppoo paremmin. Iltaisin kotiin tullessa vaan kaipaa jotenkin enemmän "tavallista" ruokaa ja sitä tulee tehtyä, mutta kasvisvoittoisesti kuitenkin.

Toissapäivänä sattui ihana yllätys, kun vastaanotolle tuli iäkäs pappa, joka oli pari päivää aikaisemmin käynyt luonani. Hän tuli kiittämään mukavasta juttu tuokiosta ja kaivoi kassistaan itse tekemäänsä omenapiirakkaa ja puusta veistämänsä veitsen, kakkulapion ja -haarukan. Olin niin otettu, etten voinut olla syömättä sitä piirakkaa! Mutta mielestäni olin sen ansainnutkin ja hyvällä omallatunnolla meni alas ;) Sen voimalla jaksaa tätä arjen hulabaloota pyörittä ja yrittää pysyä kärryillä!