Päivitän varmuuden vuoksi punnituksen jo tänään, jos en huomenna ehdikään...

Tämä viikko on mennyt lennellessä ympäriinsä. Ensi viikko näyttää hiukkasen rauhallisemmalle. Kahden työn, opiskelun ja järjestöharrastusten yhteensovittaminen on välillä työlästä. Eipähän ehdi miettimään ruokaa joka hetki. Nyt on vaan käynyt niin, ettei tuota liikuntaakaan ole päässyt harrastamaan ollenkaan. Vuorokaudessa ei tunnit tahdo enää riittää...

Ruokailut ovat sujuneet ihan ok. Tällä viikolla. En vain ole ehtinyt laskea täydellistä kalorimäärääni, mutta ilmeisesti se on ollut ihan kohdillaan, kun paino on taas hiukan pudonnut. Pari päivää sitten ajattelin, että taas jumituttiin paikoilleen, mutta tänä aamuna puntari näytti -0,7 kg. Hyvä niin.

Olo ei ole vieläkään sen kevyempi. Ehkä se johtuu juuri siitä, että n. vuosi sitten olin näissä samoissa lukemissa, enkä kovin kevyeksi itseäni silloinkaan tuntenut. Luulen, että - 10 kg:n kohdalta alkaen asia alkaa tuntua jotenkin enemmän konkreettisemmalta.

Mutta! Eilen töissä ensimmäinen työkaveri huomasi, että jotain on tapahtunut ja kysyikin, että olenko pudottanut painoa :) Kyllähän tutut, jotka asiasta tietävät, ovat kyselleet, että paljon on lähtenyt, mutta ei kuitenkaan mitään kommenttia, että se näkyisi jo. Peilin kautta olen huomannut, että ylävatsalta on makkara pienentynyt jonkin verran ja muutamat epämukavan tiukalta tuntuneet housut saa vetää hyvillä mielin päällensä jälleen.

Olen minä ehtinyt herkutellakin. Tunnustan. Söin tuossa viikolla pakastamaani omena-rahkapiirakkaa pienen palan ja perjantai iltana oli pakko saada chilipähkinöitä ja pepsi maxia. Rankan viikon jälkeen teki mieli vähän hemmotella itseä ja hautautua sohvan uumeniin. Ei siitä mitenkään erityisen parempi olo tullut, mutta ei jaksanut muutakaan. Minulla väsymystila on aina ollut kompastuskivi herkuttelun suhteen. Yövuorojen välillä tai viimeisen yövuoron jälkeen karkkipussi maistui taivaalliselta sohvalla maatessa. Karkkipussiin en ole silti edelleenkään tarttunut, enkä jäätelöön, vaikka suklaata onkin tehnyt ihan sikana välillä mieli! Jaksan kyllä odottaa vielä sen kolme kiloa pois :)