Taas on aika vierähtänyt edellisesti kirjoituksesta. Olen pahoillani :( Mutta.... se ainainen kiire...

Laihdutuksen suhteen edellinen viikko on ollut puuduttava ja nuuduttava. Ruokailut on olleet vähän sitä sun tätä, eikä dieetti ole niin pitänyt... Aamupirtelö pitää pintansa edelleen, kaikessa helppoudessaan! Lounaalla patukkaa, pirteöä, keittoa eli sielläkin mennään ihan hyvin. Mutta iltaa kohti syömiset heittelee härän pyllyä. Olen "ruokalistalle" ottanut riisipiirakat ja ne on jotenkin "tullut jäädäkseen". Tosin ei ne dieettiä ole kuitenkaan kaatanu mihinkään. Tahtoo olla vähän tiukassa saada edes tuo 1000kcal kasaan. Torstaikin oli sellainen päivä töissä, etten ehtinyt laittaa suuhuni mitään eli aamun 100kcal pirtelöllä mentiin iltaan, kunnes olin kotona. Se positiivinen puoli tässä on, että elimistö sietää tällaista aika hyvin, eikä olotilasta tule hutera, kuten joskus ennen on tullut :)

Liikunnan suhteen en ole viisastunut yhtään. Käytännössä minulta puuttuu kokonaan aika liikkua. Joku saattaa nyt taas sanoa, että kyllä sitä aikaa löytyy jos haluaa... Minä todellakin antaisin aika paljon jos saisin nykyiset työkuviot vaihdettua toisiin! No toivottavasti työpaikan vaihtohanke tuottaa tässä syksyn mittaan toivottua tulosta :) Toisaalta, onhan se paino pudonnut ilman hirmuista hikiliikuntaakin, mutta vauhti olisi voinut olla varmasti kovempi jos liikkuisi säännöllisesti.

Kuntosali valmistuu meille kotiin kovaa vauhtia, ihanaa! Tänään käytiin ostamassa maalit ja viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada seiniin uusi väri ja laminaatti lattiaan. Sitten vain tilata kamppeet ja aloittaa kuntoilu, jes!

Ai niin. Sain viikolla syötyä viimeisen pussin sitä ällö peruna-purjo keittoa! Tunne oli loistava, kun sain tyhjän paketin linkasta roskiin. Ei enää koskaan sitä lajia! Marjapirtelössä on myös vähän ällöttäviä vivahteita, mutta yritän nieleksiä sen kummemmin maistelematta niin hyvin menee. Kokeilin myös uutta Nutrilett tomaattikeittoa, eikä se nyt hullumpaa ollut. Vähän maustaisi lisää, niin varmasta uppoo paremmin. Iltaisin kotiin tullessa vaan kaipaa jotenkin enemmän "tavallista" ruokaa ja sitä tulee tehtyä, mutta kasvisvoittoisesti kuitenkin.

Toissapäivänä sattui ihana yllätys, kun vastaanotolle tuli iäkäs pappa, joka oli pari päivää aikaisemmin käynyt luonani. Hän tuli kiittämään mukavasta juttu tuokiosta ja kaivoi kassistaan itse tekemäänsä omenapiirakkaa ja puusta veistämänsä veitsen, kakkulapion ja -haarukan. Olin niin otettu, etten voinut olla syömättä sitä piirakkaa! Mutta mielestäni olin sen ansainnutkin ja hyvällä omallatunnolla meni alas ;) Sen voimalla jaksaa tätä arjen hulabaloota pyörittä ja yrittää pysyä kärryillä!