Taas tultiin vähän alaspäin! - 0,4 kg viikolle, riittää tällä erää.

Huolimatta järkyttävän kovasta väsymyksestä, kaamosmasennuksesta ja kiihtyvästä kiireestä, olo tuntuu kohtuu hyvältä ja keveältä :) Pikkuhiljaa kommentteja keventyneestä kuoresta tulee ja se tuntuu kivalle. Toisaalta minulla kilot kertyvät tasaisesti sinne tänne eli ihmiset ovat yllättyneet jopa siitä kuinka paljon painan. Ja taas vastaavasti tämä muutaman kilon pudotus ei juurikaan näy vielä, eikä tule näkymäään vielä pitkään aikaan... mutta ei se minua haittaa! Minä menen hissukseen omalla tahdilla ja tärkein, että itsestä tuntuu hyvälle.

Olen päässyt jo vetämään ensimmäisen erän pieneksi jääneitä vaatteita ylleni. Se on ollut selkein merkki itselle siitä, että kiloja on kadonnut. Olen myös penkonut kaapistani muutamia "motivaatio vaatteita" tulevaisuutta ajatellen, jotta jaksaa mennä kohti tavoitetta!

Tässä viikon aikana tuntemukset ovat risteilleet laidasta laitaan. Välillä on sellainen olo, että ei huvittaisi jatkaa ja haluaisi siirtyä täysin normaaliin ruokaan, mutta onneksi ei ole ollut aikaa ruveta suunnittelemaan uutta ruokavaliota ja olen sitten jatkanut samalla vanhalla. Myös aika ajoin nuo kaksi karkkilaatikkoa kaapissa ovat huudelleet olemassa oloaan... mutta en ole tarttunut niihin! Minullahan on kilon verran nyt matkaa vielä siihen luvattuun irtokarkkipussiin. Ja se yksi kilo on tuonut ajatuksen, että "mitä nyt yhdestä kilosta"  ja "nyt ollaan jo niin lähellä ekaa tavoitetta, että ihan hyvin voin ottaa ja laittaa karkin suuhuni"... Ei minulla mitään varsinaista karkinhimoa ole, mutta kiva olis tietää mille se maistuu ;) Nyt sitten sinnittelen vielä. Haluan päästä turvallisesti alle 80 kg:n ennen kuin tartun karkkipussiin.

Kuntoilupuoli on edelleen aikas rempallaan. Tekemistä on jo nyt ihan tarpeeksi eli olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta siitä. Kotikuntosali on jo kalustamista vaille valmis :) ja uskoisin sen valmistuvan joulukuussa sitten viimeistään! Saadaan miehen kanssa edes yksi yhteinen harrastus ja jotain mieleistä hänellekin tänne kotiin.

Muutoksen tuulet puhaltavat myös työrintamalla. Eli päätin lähteä entisestä työpaikastani vähän aikaisemmin ja aloitan heti ensi maanantaina "uudessa" työssä. Paluu siis kolmivuorotyöhön koittaa 1,5 vuoden jälkeen. Siihen nähden olo on helpottunut. Nyt on jatkossa yksi kiinteä työpaikka, eikä tarvitse työn perässä ajaa ympäri maakuntaa keikkailemassa. (selvennykseksi: teen hoitotyötä ja olen ollut 60 %:sti päivätyössä ja loput keikkalaisena eri osastoilla) Se on selkeä parannus! Tuleva työpaikka on ennestään tuttu ja työporukka ihana :) Siitä nyt sitten lähdetään...